Kauppalehden juttu ilmastovouhotuksesta http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ilmastovouhotus-on-iso-vitsi/xdjsxTfL?ref=facebook:53c0 levisi jostain syystä somessa isosti, ja syyllistyn itsekin sen jakamiseen. Ote jutusta: ”Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään….. Keskimäärin varsin siivosti elävä pohjoismaalainen voi myllätä elintapansa tehdäkseen omasta arjestaan täysin päästöneutraalia. Se on urheaa, mutta ratkaiseeko se ongelmaa? Ei vähimmässäkään määrin. Elämästä se kyllä tekee vaikeaa.”
Ihmettelen, miksi juuri tämä juttu on kerännyt runsaasti kehuja – sen analyysia on kiitelty ja ”viiltävää terävänäköisyyttä” arvostettu. Mutta hei, kirjoittaja Antti Lehmusvirta ei nyt ole ihan ensimmäinen ihminen maailmassa joka on huomannut että esimerkiksi Intiassa on saastunutta, ja amerikkalaisten takia päästövähennystavoitteisiin ei ikinä päästä, ja sitten kun kaikki kiinalaiset hankkivat kaksi autoa, on maailmanloppu edessä. Jokainen edes vähän kauemmas matkustanut on varmasti päästänyt muutaman kyynisen huokauksen kun on verrannut täkälaisia pieniä ponnisteluja isojen maailmanvaltojen volyymiin.
Mutta. Tässä kirjoittaja menee siihen klassiseen lohduttomuuden ja kyynisyyden ansaan, missä mitään ei kannata tehdä, jos kaikki eivät tee, tai missä aina jossakin asiat ovat vielä huonommin joten mitään ei edelleenkään kannata tehdä. Ajatellaan nyt uudella tavalla ja otetaan ensin ihan itsekäs pointti (nehän ovat nyt muodikkaita): entä jos piitattaisiin edes omista alueista? Jos Delhissä on hankala hengittää, niin pitäisikö Helsingissäkin olla? Kohtuullisen pienillä valinnoilla saamme lähialueiden ilmanlaatua parannettua.
Ja tekniikkaan uskova, kaikkien tietämä pointti: voimme olla mukana kehittämässä juuri sitä teknologiaa ja muuta osaamista, jolla pystyisimme auttamaan saastumisen kurimuksessa kärvisteleviä maita. Ja saada siitä vientituloja. Clean- ja greentech, nääs.
Ja entä se optimistinen pointti: Kiina, joka oli ennen se huono esimerkki kaikessa saastumiseen liittyvässä, on tekemässä isoja ilmastotekoja – joiden merkitys vielä suhteessa kasvaa niin kauan kuin trumpetti pöllöilee Amerikassa. Tällaisten isojen askelten lisäksi on vain jokaisen täällä meilläkin jaksettava olla ihminen, oppiva ja utelias ihminen, tulevaisuuteen uskova ihminen, joka tekee niitä pieniä ympäristötekoja, auttaa toisia, arvostaa YK:n toimintaa (yms) ja elää muutenkin ihan tolkullisesti. Maailma voi muuttua paremmaksi, eikä se ainakaan sillä lailla muutu että täällä Euroopassa lakataan tekemästä mitään kun ei kannata ja kuollaanhan me kuitenkin. Ja PS. muistetaan myös se, että keskiverto intialaisen ekologinen jalanjälki oli 0,8 ja suomalaisen 6,2 (vuonna 2007) eli ei tässä ihan pulmusia olla.
MOT.