Rakennusala lähtee lähitulevaisuudessa väistämättä nousuun ja minä olen huolissani.

Me saatamme surra sitä, että Vantaalla ei ole juuri muita vanhoja rakennuksia kuin Pyhän Laurin kirkko. Talojen ei kuitenkaan tarvitse olla satoja, edes sataa vuotta vanhoja, ollakseen arvokkaita.

Nousukausi purkaa kevyin mielin vanhoja rakennuksia ja tuo tilalle oman aikansa modernia rakennusmassaa, tavallisesti myös vanhaa suurempaa. Kaupungin kasvun ja kehittämisen kiireisessä hengessä ovat kaikki suuret kaupungit purkaneet myös tärkeää historiaansa. Joskus on ehditty ajoissa estämään puskutraktorit. Tästä on parhaita esimerkkejä Helsingin Käpylä, jonka arvoa ei 60-luku vielä ymmärtänyt. Nyt me taas emme puolestamme tahdo ymmärtää 60-luvun ostareita ja toimistotaloja. Olemme usein valmiita luopumaan myös 50-luvun rakennusten hillitystä eleganssista, jossa ihmisen mittakaava on usein hienosti huomioitu.

Arkkitehtiuutisissa 1/2025 kirjailija Laura Laakso kuvaa liian yleistä rakentamisen tapaa: ”Suomen malli, jossa puretaan pois ja kyhätään tilalle sileä ja uusi, tarkoittaa samalla kulttuurin tuhoamista, sillä kulttuurissa on kyse kerroksista. Historiaa ei ole, jos ajan jäljet pestään aina pois teknologis-taloudellisesti tehokkaimmalla mahdollisella puhdistusaineella.”

Hyvää kehitystä tai kestävää ja vastuullista kaupunkirakentamista ei ole se, että muutaman kymmenen vuoden takainen rakennus puretaan liian helposti vedoten ”toimimattomuuteen”. Rakennukset ovat myös taloudellista pääomaa. Vanhojen rakennusten korjaaminen, käyttötarkoituksen muutos tai väliaikainen käyttö on usein taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpää kuin purkaminen ja uudisrakentaminen. Liian helposti toistelemme myös – ilman tarkistusta – fraasia, että uuden rakentaisi samalla hinnalla kuin vanhan korjaisi.

Vantaan arkkitehtuuriohjelmaa ollaan parhaillaan päivittämässä ja rakennushistorian huomioiminen kuuluu mukaan. Arkkitehtuuriohjelman tarkoituksena on edistää viihtyisää ja toimivaa kaupunkiympäristöä. Hyvässä ja mielenkiintoisessa kaupunkiympäristössä onkin sekä uutta että vanhaa, sillä vähitellen myös uusi rakentaminen muuttuu osaksi kaupungin muistia ja historian kerroksia.

Mutta purettua ei saa takaisin. Pidetään siis myös rakennusperintömme kunnossa!