Keskustelin pari tuntia ikääntyneiden asioista Vantaalla Vantaan Vihreiden Naisten ja Vantaan tieteen ja teknologian vihreiden paneelissa.
– Omaishoitajia täytyy tukea nykyistä enemmän, myös asenteet täytyisi saada sellaisiksi, että on ok myös pitää vapaata välillä.
– Yksinäisyys on iso ongelma, yhtenä lääkkeenä tähän voisi olla yhteisöllisyyden tukeminen, yhteisöllinen asuminen ja sukupolvien tuominen luontevasti yhteen. Tarvitaan myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja lisää. Havurastin ja Myyrastin kaltaiset paikat täytyy saada säilytettyä, eli pelkät lakisääteiset palvelut eivät riitä.
– Hoitajia ja muita käsipareja tarvitaan todellakin lisää kotihoitoon ja palvelutaloihin, jotta ei kaikkia työntekijöitä polteta loppuun. (tässä kohdin on surullista ajatella, että joidenkin mielestä tätäkin voisi tehostaa, ja kaupungin työntekijöiden täytyy osallistua lomautuksin koronatalkoisiin!) Kotiin jääminen, mihin on tietysti hyvä pyrkiä, ei sovi kaikille ikääntyneille, joskus on inhimillisestikin parempi siirtyä hoitopaikkaan. Hoitoa ei ole kuitenkaan saatavilla tarpeeksi; hoitojonoihin pääseminen on haastavaa – tämähän tulee jatkuvasti esiin.
– Kaikkein vaikeinta on yli 90-vuotiailla dementikoilla saada hoitoa, kertoi paneelissa alustanut Marja Jylhä, Miksi, sitä koitettiin ratkoa. Ovatko ysikymppiset niin näkymättömiä? Liian vanhoja, ettei välitetä enää? Kylmäävää.
– Ilmansaasteet nopeuttavat biologista vanhenemista! Vanhenemisen ongelmiakaan ei voida irrottaa ilmastonmuutoksen kaltaisista muista asioista, vaan kaikki liittyy kaikkeen.
Vantaa oikeasti ikääntyy vauhdilla, kuusikkokunnista nopeinta vauhtia. Emme ole niin nuorekas lapsiperhekaupunki kuin joskus luullaan. Huolestuttavan moni ikääntynyt tuntee yksinäisyyttä ja vain alle puolet tuntee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Ikäviä lukuja!
Itse haluan siis oikeasti mainostaa yhteisöllistä asumista. Itse haluan joskus tällaiseen yhteisöön. Kun asuinyhteisöön hankitaan riittävät palvelut, kantaa yhteisö hetken aikaa huonokuntoisempaakin. Yhdessä olo nostaa elämänlaatua, ja kun jokaisella on oma asunto, jää oman elämän hallinta ja mahdollisuus myös vetäytyä. Ideaalitapauksessa ikääntyneiden asunnot ovat lähellä vihreää luontoa, tai ainakin on oltava kiva, virikkeellinen piha. Luonto antaa kaikenikäisille niin paljon.
Ja siitä rahasta. Hetki aiemmin olin valtuuston iltakoulussa kuullut, ettei Vantaalla ole nyt edes niin isoa talouskurimusta kuin luultiin, tai meille on kerrottu. Olemme ehkä säästäneet palveluista ihan turhaan, ja aiheuttaneet laskua tulevaisuuteen! Eli nyt sitten syksyllä budjettineuvotteluissa lisää rahaa ikääntyneiden kunnolliseen hoitoon ja hyvään vanhuuteen!
Kiitos paneeliseurasta Olga Gilbert, Gurmann Saini, Johanna Lätti, Pirkko Toivonen ja Kari Saari! Kiitos Maija Rautavaara ja Mikko Viilo tekniikasta ja Marja Jylhä sekä Arto Tiihonen asiantuntijapuheenvuoroista.