[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_row _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_text content_tablet=”
Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston talousarvion lähetekeskustelussa 10.5.2021
Tulevassa talousarviokäsittelyssä on useita kaupunkimme hyvinvoinnin ja elinvoiman kannalta tärkeitä teemoja. Mietin pitkään oman kolmeminuuttiseni aihetta, sillä halusin puhua niiden puolesta, jotka helposti loppupeleissä jätetään taustalle. Me unohdamme helposti ilmastonmuutoksen ja ympäristön itse toiminnassa ja päätöksissä. Puheissa ja strategioissa ne ovat kyllä esillä. Mutta näistä pitäisi puhua ei kolmea minuuttia, vaan kolme tuntia.
Mutta tänään hyppään toiseen aiheeseen, mikä ei juhlapuheissa ja vaalikentillä välttämättä nouse kaupungin vetovoimaa lisäävänä teemana. Asia, mikä on meillä melkein kaikilla edessä, ja mikä kenties isostikin pelottaa: ikääntyminen. Kukaan ei tarkkaan voi tietää, millainen vanhuus itsellä on edessä. Olemmeko mekin %22vanhoja mörskiä%22, kuten vanhat rakennukset nimettiin eräässä aiemmassa puheenvuorossa?
Vantaan väestö vanhenee kuusikkokunnista nopeimmin, vaikka usein väitetään toisin. Etenkin 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa. Ikäystävällisten kaupunkien verkostoon liittyminen ja muut kivat kuviot ovat hyviä osia ikääntyneiden huomioimisessa, mutta konkretia tehdään joka syksy budjettineuvotteluissa. Asioinahan nämä ovat yksinkertaisia – ja kaiken voi miettiä omalle kohdalle.
Me tarvitsemme hoitajia ja muita käsipareja todellakin lisää kotihoitoon ja palvelutaloihin, jotta ei kaikkia työntekijöitä polteta loppuun. Kotiin jääminenkään ei sovi kaikille ikääntyneille ja joskus on inhimillisesti parempi siirtyä hoitopaikkaan. Hoitoa ei ole kuitenkaan saatavilla tarpeeksi, ja jonoihin pääseminen on haastavaa.
Omaishoitajia täytyy tukea nykyistä enemmän. Myös asenteet täytyisi saada sellaisiksi, että on ihan ok myös pitää vapaata välillä.
Huolestuttavan moni ikääntynyt vantaalainen tuntee yksinäisyyttä ja vain alle puolet tuntee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Ikäviä lukuja! Tämä kohta pelottaa myös itseäni.
Yhtenä lääkkeenä yksinäisyyteen on yhteisöllisyyden tukeminen, yhteisöllinen asuminen ja sukupolvien tuominen luontevasti yhteen. Kiitos jo nyt alkaneesta työstä tämän eteen! Kun asuinyhteisöön hankitaan riittävät palvelut, kantaa yhteisö hetken aikaa huonokuntoisempaakin. Innovatiiviset toimintatavat kuten perhehoito sopivat myös yksinäisyyteen rokotteeksi.
Tarvitaan myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja lisää. Havurastin ja Myyrastin kaltaiset paikat täytyy saada säilytettyä, eli pelkät lakisääteiset palvelut eivät riitä.
Vanhenemisen ongelmia ei myöskään voida irrottaa ilmastonmuutoksen kaltaisista muista asioista, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Ilmansaasteet nopeuttavat biologista vanhenemista!
Eli tarvitsemme syksyllä budjettineuvotteluissa lisää resursseja ikääntyneiden kunnolliseen hoitoon ja hyvään vanhuuteen! Meillä on siihen varaa. Ja innovatiiviset investoinnit tuottavat jatkossa lisää.
” content_phone=”
Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston talousarvion lähetekeskustelussa 10.5.2021
Tulevassa talousarviokäsittelyssä on useita kaupunkimme hyvinvoinnin ja elinvoiman kannalta tärkeitä teemoja. Mietin pitkään oman kolmeminuuttiseni aihetta, sillä halusin puhua niiden puolesta, jotka helposti loppupeleissä jätetään taustalle. Me unohdamme helposti ilmastonmuutoksen ja ympäristön itse toiminnassa ja päätöksissä. Puheissa ja strategioissa ne ovat kyllä esillä. Mutta näistä pitäisi puhua ei kolmea minuuttia, vaan kolme tuntia.
Mutta tänään hyppään toiseen aiheeseen, mikä ei juhlapuheissa ja vaalikentillä välttämättä nouse kaupungin vetovoimaa lisäävänä teemana. Asia, mikä on meillä melkein kaikilla edessä, ja mikä kenties isostikin pelottaa: ikääntyminen. Kukaan ei tarkkaan voi tietää, millainen vanhuus itsellä on edessä. Olemmeko mekin %22vanhoja mörskiä%22, kuten vanhat rakennukset nimettiin eräässä aiemmassa puheenvuorossa?
Vantaan väestö vanhenee kuusikkokunnista nopeimmin, vaikka usein väitetään toisin. Etenkin 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa. Ikäystävällisten kaupunkien verkostoon liittyminen ja muut kivat kuviot ovat hyviä osia ikääntyneiden huomioimisessa, mutta konkretia tehdään joka syksy budjettineuvotteluissa. Asioinahan nämä ovat yksinkertaisia – ja kaiken voi miettiä omalle kohdalle.
Me tarvitsemme hoitajia ja muita käsipareja todellakin lisää kotihoitoon ja palvelutaloihin, jotta ei kaikkia työntekijöitä polteta loppuun. Kotiin jääminenkään ei sovi kaikille ikääntyneille ja joskus on inhimillisesti parempi siirtyä hoitopaikkaan. Hoitoa ei ole kuitenkaan saatavilla tarpeeksi, ja jonoihin pääseminen on haastavaa.
Omaishoitajia täytyy tukea nykyistä enemmän. Myös asenteet täytyisi saada sellaisiksi, että on ihan ok myös pitää vapaata välillä.
Huolestuttavan moni ikääntynyt vantaalainen tuntee yksinäisyyttä ja vain alle puolet tuntee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Ikäviä lukuja! Tämä kohta pelottaa myös itseäni.
Yhtenä lääkkeenä yksinäisyyteen on yhteisöllisyyden tukeminen, yhteisöllinen asuminen ja sukupolvien tuominen luontevasti yhteen. Kiitos jo nyt alkaneesta työstä tämän eteen! Kun asuinyhteisöön hankitaan riittävät palvelut, kantaa yhteisö hetken aikaa huonokuntoisempaakin. Innovatiiviset toimintatavat kuten perhehoito sopivat myös yksinäisyyteen rokotteeksi.
Tarvitaan myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja lisää. Havurastin ja Myyrastin kaltaiset paikat täytyy saada säilytettyä, eli pelkät lakisääteiset palvelut eivät riitä.
Vanhenemisen ongelmia ei myöskään voida irrottaa ilmastonmuutoksen kaltaisista muista asioista, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Ilmansaasteet nopeuttavat biologista vanhenemista!
Eli tarvitsemme syksyllä budjettineuvotteluissa lisää resursseja ikääntyneiden kunnolliseen hoitoon ja hyvään vanhuuteen! Meillä on siihen varaa. Ja innovatiiviset investoinnit tuottavat jatkossa lisää.
” content_last_edited=”on|phone” _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default” hover_enabled=”0″ sticky_enabled=”0″]
Puheenvuoroni kaupunginvaltuuston talousarvion lähetekeskustelussa 10.5.2021
Tulevassa talousarviokäsittelyssä on useita kaupunkimme hyvinvoinnin ja elinvoiman kannalta tärkeitä teemoja. Mietin pitkään oman kolmeminuuttiseni aihetta, sillä halusin puhua niiden puolesta, jotka helposti loppupeleissä jätetään taustalle. Me unohdamme helposti ilmastonmuutoksen ja ympäristön itse toiminnassa ja päätöksissä. Puheissa ja strategioissa ne ovat kyllä esillä. Mutta näistä pitäisi puhua ei kolmea minuuttia, vaan kolme tuntia.
Mutta tänään hyppään toiseen aiheeseen, mikä ei juhlapuheissa ja vaalikentillä välttämättä nouse kaupungin vetovoimaa lisäävänä teemana. Asia, mikä on meillä melkein kaikilla edessä, ja mikä kenties isostikin pelottaa: ikääntyminen. Kukaan ei tarkkaan voi tietää, millainen vanhuus itsellä on edessä. Olemmeko mekin ”vanhoja mörskiä”, kuten vanhat rakennukset nimettiin eräässä aiemmassa puheenvuorossa?
Vantaan väestö vanhenee kuusikkokunnista nopeimmin, vaikka usein väitetään toisin. Etenkin 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa. Ikäystävällisten kaupunkien verkostoon liittyminen ja muut kivat kuviot ovat hyviä osia ikääntyneiden huomioimisessa, mutta konkretia tehdään joka syksy budjettineuvotteluissa. Asioinahan nämä ovat yksinkertaisia – ja kaiken voi miettiä omalle kohdalle.
Me tarvitsemme hoitajia ja muita käsipareja todellakin lisää kotihoitoon ja palvelutaloihin, jotta ei kaikkia työntekijöitä polteta loppuun. Kotiin jääminenkään ei sovi kaikille ikääntyneille ja joskus on inhimillisesti parempi siirtyä hoitopaikkaan. Hoitoa ei ole kuitenkaan saatavilla tarpeeksi, ja jonoihin pääseminen on haastavaa.
Omaishoitajia täytyy tukea nykyistä enemmän. Myös asenteet täytyisi saada sellaisiksi, että on ihan ok myös pitää vapaata välillä.
Huolestuttavan moni ikääntynyt vantaalainen tuntee yksinäisyyttä ja vain alle puolet tuntee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi. Ikäviä lukuja! Tämä kohta pelottaa myös itseäni.
Yhtenä lääkkeenä yksinäisyyteen on yhteisöllisyyden tukeminen, yhteisöllinen asuminen ja sukupolvien tuominen luontevasti yhteen. Kiitos jo nyt alkaneesta työstä tämän eteen! Kun asuinyhteisöön hankitaan riittävät palvelut, kantaa yhteisö hetken aikaa huonokuntoisempaakin. Innovatiiviset toimintatavat kuten perhehoito sopivat myös yksinäisyyteen rokotteeksi.
Tarvitaan myös matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja lisää. Havurastin ja Myyrastin kaltaiset paikat täytyy saada säilytettyä, eli pelkät lakisääteiset palvelut eivät riitä.
Vanhenemisen ongelmia ei myöskään voida irrottaa ilmastonmuutoksen kaltaisista muista asioista, vaan kaikki liittyy kaikkeen. Ilmansaasteet nopeuttavat biologista vanhenemista!
Eli tarvitsemme syksyllä budjettineuvotteluissa lisää resursseja ikääntyneiden kunnolliseen hoitoon ja hyvään vanhuuteen! Meillä on siihen varaa. Ja innovatiiviset investoinnit tuottavat jatkossa lisää.
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]