[et_pb_section fb_built=”1″ _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_row _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”][et_pb_text content_tablet=”
Ammatillinen koulutus on portti työelämään, lääke syrjäytymistä vastaan ja pelastusrengas työelämän kriiseissä. Tarvitsemme lisää rahaa ja resursseja ammatilliseen koulutukseen, tukea opiskelijoille ja mahdollisuuksia laajempaan lähiopetukseen. #sitoutunut
Olen arkkitehti-tutkija-ammattini lisäksi myös ammatillinen kouluttaja ja seuraan huolestuneena kehitystä.
Tänä koronavuonna hieman kärjistäen sanottuna vain parhaat ovat pärjänneet hyvin. Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä tehdyn selvityksen mukaan yli puolet ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on kokenut etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi.
Opiskelijat ovat palaamassa viimeistään kesälomien jälkeen lähiopetukseen. Kannattaa muistaa havainto ajalta ennen koronaa: ei silloinkaan mennyt hyvin. Lähiopetuksen määrää oli vähennetty koulutusreformissa. Kauniina ajatuksena oli parempi yhteys työelämän kanssa. Parhaimmillaan reformi kyllä toimikin, mutta se vaati ylimääräistä aikaa työpaikoilla opiskelijoiden ohjaukseen ja opetukseen. Jonkun se opetustyö on tehtävä! Pahimmillaan ammattiin on valmistunut ihmisiä, joita ei oikeaan työhän uskaltaisi edes päästää.
Samalla työelämä ja sen vaatimukset ovat muuttuneet ja muuttumassa myös käytännönläheisillä aloilla. Enää esimerkiksi rakennustyömaalla ei riitä pelkästään se, että osaa sahata oikeanpituisia lankunpätkiä. Jotta työmaa toimisi tehokkaasti ja jälki olisi laadukasta, on sekä työntekijöiden että työnjohdon hallittava muun muassa viestintätaitoja, ajanhallintaa, tunnetaitoja ja yhteistyötä, on omattava epävarmuuden sietokykyä, on kyettävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja oltava itseohjautuva omassa työssään.
Miten näitä tärkeitä työelämätaitoja opitaan etänä, tai liian harvoina lähiopetuspäivinä? Miten suomea huonommin taitava pysyy mukana ollenkaan? Opiskelijoilta odotetaan nykymaailmassa itseohjautuvuutta, jota ei kaikilla ole, ja jonka tukeminen vaatii aikaa ja ihmisiä. Nyt opinto-ohjaajat ja muut opetuksen ammattilaiset tekevät pitkää päivää ja kaikkensa, burn outiin saakka, mutta kaikkien tukemiseen ei vain riitä aikaa. Meillä ei ole kuitenkaan varaa pudottaa yhtään opiskelijaa.
Tee tulevaisuusteko: äänestä kuntavaaleissa koulutusmyönteistä ehdokasta. https://www.oaj.fi/kampanjat/tehdaan-tulevaisuuksia/?utm_medium=social&utm_source=facebookinstagram&utm_campaign=OAJ-tehdaantulevaisuuksia&utm_content=link_ad&fbclid=IwAR1161SUrEaOXWTNX_sJciKbwJVuOJoNcGDhf6nEhofAd27TwRqOiecaRso
” content_phone=”
Ammatillinen koulutus on portti työelämään, lääke syrjäytymistä vastaan ja pelastusrengas työelämän kriiseissä. Tarvitsemme lisää rahaa ja resursseja ammatilliseen koulutukseen, tukea opiskelijoille ja mahdollisuuksia laajempaan lähiopetukseen. #sitoutunut
Olen arkkitehti-tutkija-ammattini lisäksi myös ammatillinen kouluttaja ja seuraan huolestuneena kehitystä.
Tänä koronavuonna hieman kärjistäen sanottuna vain parhaat ovat pärjänneet hyvin. Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä tehdyn selvityksen mukaan yli puolet ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on kokenut etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi.
Opiskelijat ovat palaamassa viimeistään kesälomien jälkeen lähiopetukseen. Kannattaa muistaa havainto ajalta ennen koronaa: ei silloinkaan mennyt hyvin. Lähiopetuksen määrää oli vähennetty koulutusreformissa. Kauniina ajatuksena oli parempi yhteys työelämän kanssa. Parhaimmillaan reformi kyllä toimikin, mutta se vaati ylimääräistä aikaa työpaikoilla opiskelijoiden ohjaukseen ja opetukseen. Jonkun se opetustyö on tehtävä! Pahimmillaan ammattiin on valmistunut ihmisiä, joita ei oikeaan työhän uskaltaisi edes päästää.
Samalla työelämä ja sen vaatimukset ovat muuttuneet ja muuttumassa myös käytännönläheisillä aloilla. Enää esimerkiksi rakennustyömaalla ei riitä pelkästään se, että osaa sahata oikeanpituisia lankunpätkiä. Jotta työmaa toimisi tehokkaasti ja jälki olisi laadukasta, on sekä työntekijöiden että työnjohdon hallittava muun muassa viestintätaitoja, ajanhallintaa, tunnetaitoja ja yhteistyötä, on omattava epävarmuuden sietokykyä, on kyettävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja oltava itseohjautuva omassa työssään.
Miten näitä tärkeitä työelämätaitoja opitaan etänä, tai liian harvoina lähiopetuspäivinä? Miten suomea huonommin taitava pysyy mukana ollenkaan? Opiskelijoilta odotetaan nykymaailmassa itseohjautuvuutta, jota ei kaikilla ole, ja jonka tukeminen vaatii aikaa ja ihmisiä. Nyt opinto-ohjaajat ja muut opetuksen ammattilaiset tekevät pitkää päivää ja kaikkensa, burn outiin saakka, mutta kaikkien tukemiseen ei vain riitä aikaa. Meillä ei ole kuitenkaan varaa pudottaa yhtään opiskelijaa.
Tee tulevaisuusteko: äänestä kuntavaaleissa koulutusmyönteistä ehdokasta. https://www.oaj.fi/kampanjat/tehdaan-tulevaisuuksia/?utm_medium=social&utm_source=facebookinstagram&utm_campaign=OAJ-tehdaantulevaisuuksia&utm_content=link_ad&fbclid=IwAR1161SUrEaOXWTNX_sJciKbwJVuOJoNcGDhf6nEhofAd27TwRqOiecaRso
” content_last_edited=”on|phone” _builder_version=”4.9.4″ _module_preset=”default”]
Ammatillinen koulutus on portti työelämään, lääke syrjäytymistä vastaan ja pelastusrengas työelämän kriiseissä. Tarvitsemme lisää rahaa ja resursseja ammatilliseen koulutukseen, tukea opiskelijoille ja mahdollisuuksia laajempaan lähiopetukseen. #sitoutunut
Olen arkkitehti-tutkija-ammattini lisäksi myös ammatillinen kouluttaja ja seuraan huolestuneena kehitystä.
Tänä koronavuonna hieman kärjistäen sanottuna vain parhaat ovat pärjänneet hyvin. Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä tehdyn selvityksen mukaan yli puolet ammatillisen koulutuksen opiskelijoista on kokenut etäopiskelun vähintään jossain määrin henkisesti raskaaksi.
Opiskelijat ovat palaamassa viimeistään kesälomien jälkeen lähiopetukseen. Kannattaa muistaa havainto ajalta ennen koronaa: ei silloinkaan mennyt hyvin. Lähiopetuksen määrää oli vähennetty koulutusreformissa. Kauniina ajatuksena oli parempi yhteys työelämän kanssa. Parhaimmillaan reformi kyllä toimikin, mutta se vaati ylimääräistä aikaa työpaikoilla opiskelijoiden ohjaukseen ja opetukseen. Jonkun se opetustyö on tehtävä! Pahimmillaan ammattiin on valmistunut ihmisiä, joita ei oikeaan työhän uskaltaisi edes päästää.
Samalla työelämä ja sen vaatimukset ovat muuttuneet ja muuttumassa myös käytännönläheisillä aloilla. Enää esimerkiksi rakennustyömaalla ei riitä pelkästään se, että osaa sahata oikeanpituisia lankunpätkiä. Jotta työmaa toimisi tehokkaasti ja jälki olisi laadukasta, on sekä työntekijöiden että työnjohdon hallittava muun muassa viestintätaitoja, ajanhallintaa, tunnetaitoja ja yhteistyötä, on omattava epävarmuuden sietokykyä, on kyettävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja oltava itseohjautuva omassa työssään.
Miten näitä tärkeitä työelämätaitoja opitaan etänä, tai liian harvoina lähiopetuspäivinä? Miten suomea huonommin taitava pysyy mukana ollenkaan? Opiskelijoilta odotetaan nykymaailmassa itseohjautuvuutta, jota ei kaikilla ole, ja jonka tukeminen vaatii aikaa ja ihmisiä. Nyt opinto-ohjaajat ja muut opetuksen ammattilaiset tekevät pitkää päivää ja kaikkensa, burn outiin saakka, mutta kaikkien tukemiseen ei vain riitä aikaa. Meillä ei ole kuitenkaan varaa pudottaa yhtään opiskelijaa.
Tee tulevaisuusteko: äänestä kuntavaaleissa koulutusmyönteistä ehdokasta. https://www.oaj.fi/kampanjat/tehdaan-tulevaisuuksia/?utm_medium=social&utm_source=facebookinstagram&utm_campaign=OAJ-tehdaantulevaisuuksia&utm_content=link_ad&fbclid=IwAR1161SUrEaOXWTNX_sJciKbwJVuOJoNcGDhf6nEhofAd27TwRqOiecaRso
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]