Tervehdys kaikille!
Kuntavaalien jälkeen olen minäkin pohtinut, mitä pitäisi tehdä toisin.
Arkkitehtina katselin sitten tarkemmin kaupunkisuunnittelua. Löytyisikö sieltä kipupisteitä? Löysin joitain mielestäni haastavia kohtia, joita nostan hieman kärjistäen esiin.
-Vihreät ja korjausrakentaminen. Vanhat rakennukset. Rakentamisen volyymista on tällä hetkellä jo yli puolet korjausrakentamisessa. Ihmiset asuvat ikääntyvissä taloissa ympäri Suomea. Meillä on strategioissa kuitenkin tarjolla lähinnä uusi, tiivis ja korkea kaupunkimalli. Annammeko oikeasti arvoa historialliselle monikerroksellisuudelle? Jos itse asumme onnellisina Puu-Käpylässä, Turun Portsassa tai Porin Reposaaressa, voimmeko antaa niin sanotun purkavan saneerauksen raivata tieltään ihmisten ympäristöä toisaalta? Tarvitsemme lisää moniäänisyyttä tähänkin.
-Tiivistämme kaupunkeja. Koska tiivis ja tehokas nyt vain on kestävää ja ekologista kaupunkisuunnittelua. Mutta onko se aina välttämättä? Onko vaihtoehtoja? Entä pientaloalueet? Väljät lähiöt? Kun ideaalit eivät yleensä toteudu, vaan kaupungit syntyvät eri tahojen ja intressien työnä. Kestävän ideologian mukainen tiivis kaupunki voi muuttua aivan liian ahtaaksi ja isoksi kaupunkimassaksi, kun mukaan suunnitteluun tulee vaikka grynderit ja kokoomuslaista talousoppia. Samalla usein tiivistyy pois se kaikkein tärkein eli luonto, kaupungin henki ja elämä. Ilmastokaan ei enää kiitä.
-Miltä näytämme mediassa? Tätä emme tietysti saa täysin itse valita. Mutta oletan, että vaikka puheenjohtaja Ohisalo itse omin käsin suunnittelisi ja toteuttaisi täydellisen ja toimivan vihreän kaupungin jonnekin, se Pihtiputaan mummo muistaa Vihreiden kaupunkisuunnittelusta lähinnä sen, että eikös ne Vihreät olekin tuhoamassa sitä Helsingin keskuspuistoa rakentamisella. Vaikkei se totta olekaan.
Meillä on tässä vielä tekemistä ja teemoja on laajennettava. Tietysti ilmastoviisaasti. Tsemppiä meille!