Aluevaaleissa päätetään myös siitä, ketkä ovat jatkossa päättämässä hyvinvointialueella päihdepalveluiden järjestämisestä.
Minulle henkilökohtaisesti alkoholi on vaikea aihe kirjoittaa mitään. Liian monelle muullekin alkoholi on se kliseinen kuningas, hirviö, joka täyttää työttömyystilastot, tuhoaa perheet, loinen, joka muuttaa ihmisen ja ajaa monet parhaista aikaiseen hautaan. Jokainen kävelykadun istutuksissa makaava sekopää juoppo on kuitenkin ollut joskus ei-alkoholisti. Elämäänsä aloittava pieni vauva, kirkassilmäinen nuori. Kenties juhlimisensa muka-hallitseva bisneskaveri. Liian usein myös alkoholistin lapsi, joka joutuu olemaan aikuinen liian varhain ja ainoa malli saattaa olla alkoholismin malli.
Tilastot ovat hurjia: terveydenhuollon miespotilaista lähes joka viides ja naispotilaista noin joka kymmenes on alkoholin ongelmakäyttäjä. Muiden päihteiden osuus on pienempi, mutta kasvussa.
Niistäkin alkoholinkäyttäjistä, joilla on korkea pitkäaikaisten terveyshaittojen riski, 58 prosenttia pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Ymmärrys oman alkoholinkäytön riskialttiudesta on usein vinoutunut. Läheiset ja ympäristö huomaavat usein ongelmat ensin, mutta Kuningas A tekee jo työtään ja naureskelee. Mitään ongelmaa ei ole, voinhan lopettaa koska tahansa! Miten saada alkoholisti ajoissa hoitoon, kun hoitoon meno vaatii oman päätöksen, ja raitistuminen oman halun?
Toisaalta kuitenkin korkean riskin käyttäjistä 40 prosenttia on tilastojen edellisen vuoden aikana yrittänyt vähentää käyttöään, joko siinä onnistuen tai epäonnistuen. Miksei tämä onnistu, ja mitä pitäisi tehdä?
Tarvitaan matalan kynnyksen palveluja. Paikkoja, joihin on helppo mennä. Mukaan paljon enemmän kokemusasiantuntijoita, jotka käyttävät oikeita sanoja, ovat uskottavia, eivätkä aliarvioi Kuningasta. Vertaistukea ja keskustelua. Aikaa ja tarpeeksi pitkiä hoitopolkuja, jotka eivät katkeile. Samanaikaisesti on myös hoidettava masennukset ja muut alkoholistin mieltä sotkevat vaikeudet, ei vasta myöhemmin. Uskontoa tai uskonnollisen kaltaisia teemoja käytetään usein alkoholistien palveluissa, etenkin yksityisellä puolella. Minusta se on väärä tie. Mitä auttaa terapiakiven pyörittely kädessä, jos ei oikeasti usko siihen? Ennalta ehkäisevää työtä on myös lisättävä nykyisestä paljon. Siinä kohdassa voi tunnetuilla ja kritisoiduillakin rajoituksilla olla perusteita, mutta alkoholisti saa aina viinansa jostain. Ei hän ehkä ensimmäisenä ostaisi sitä kallista viinipulloa kotiin baarista, vaikka se olisi sallittuakin.
Myös päihderiippuvaisten läheiset, ne itse läheisriippuvaisuuteen sairastuneet ja muut, tarvitsevat enemmän tukea. On tosi vaikea uskoa, että läheinen ei välttämättä voi tehdä yhtään mitään. Läheisriippuvuuden alamäki on pitkä ja pelottava. Ja sitä alkaa uskoa Kuninkaan väitteisiin, että syy juomiseen on aina toisissa, perheessä, työkavereissa, tai missä tahansa olosuhteissa, tai vaikka politiikassa tai Suomen mäkihypyn alamäessä. Eikä tuo ollut vitsi.